new born

Markus

Taivaalta sataa pieniä kiviä suoraan kasvoihin ja olkapäille. Mikaelin olkapäät ovat paljaat ja kauluspaita on repsottanut koko matkan auki aina asemalta klubille saakka. Elmo saapui taksilla ja maksoi kuljettajalle turvallisesta kyydistä puhelinnumerollaan ja viehätysvoimallaan, paeten hyvin tavanomaisesti heti kaiken tapahtuneen jälkeen. Niin miehen tapaista, jolle kaikki on yksinkertaista ja helppoa. Kuin olisi ratkonut koko elämänsä sudokuja ja saisi eteensä ruudukon, jossa on tilaa vain neljälle numerolle, ja aikaa ratkaisemiseen olisi tuntikausia.

Klubin etupihan valot ovat perille päästyämme jo sammuneet ja valomerkkiin on enää tunti, mutta Elmo ei ole saapunut paikalle pettyäkseen huonoon tarjontaan. Hän raahaa Mikaelin perässään sisälle minun jäädessä polttamaan askiani tyhjäksi viinalta haisevan huoran kanssa. He eivät koskaan odota minua, mutta olen jo tottunut siihen ja he minun kuhnivaan luonteeseeni. Pummittuani maailman rumimmalle naishuoralle viisi tupakkaa turhaudun ja painun sisälle, vaikka ei minulle sieltä elämänkumppania löytyisikään.

Sisällä soivat tutut sävelet. Musiikki saa jalkani vispaamaan tahdissa jollaista en ole ennen aistinut, ja unohdun musiikin pyörteisiin. Mikael on puhunut aina huonosta kunnostani, sillä olen jättäytynyt aina kymmenien metrien päähän hänestä kävellessämme kaupungilla. Mutta minulla on parempi kunto kuin aikoihin ja unohdan täysin Mikaelin sanat korvissani, ei sinusta ole siihen, ja annan katseeni kiertää nikotiiniriippuvaisten joukossa, jotka ovat vain entistä nälkäisempiä turhauttavan työviikon jäljiltä. Miehet ovat pukeutuneet paljastavasti, toiset osoittavat kiihkonsa jo ihmisjoukossa ja koskettelevat vartaloaan kirkkaiden valojen loisteessa, toiset odottavat sopivaa sivummalla ja vahtivat tarkkaan, ettei kukaan muu ehdi ensin.

Minun päässäni raikuu musiikki ja se huutaa, en kuule askeliani tai näe tuttuja kasvoja. Eräällä kasvojani hipovalla miehellä on tervaiset keuhkot ja kellertävät sormenpäät ja hän tuoksuu vahvemmalta kuin huone, jossa on poltettu kymmenen vuotta pelkkiä sikareita tuulettamatta. Hän tanssii hillitysti ja koskettaa huulillaan kaulaani tavalla, joka kertoo hänen itsevarmuudestaan ja kokemuksestaan. Hän on kiehtovampi kuin kukaan muu noista nikotiiniriippuvaisista työnarkomaaneista, joten eksyn Lady Gagan askelten tahdissa hänen mukaansa ja hän lupaa tarjota minulle askin tupakkaa ja kolme tuoppia, jos panen häntä liian kovaa.

Mikael

Elmo huutaa nimeäni kahdenkymmenen sentin päässä korvastani mutten kuule hänen sanojaan ja kehoitan vaativasti häntä tulemaan lähemmäs, sillä minulla on kiire ja vihaan odottamista ja ajatusta kuuroille toistamisesta. Elmo kertoo lähtevänsä miehen mukaan, jolla on vihreät silmät ja valkoinen kauluspaita, ja hän odottaa katseeni löytävän puheidensa unelman. Katseeni löytää ihmisjoukosta yksin seisovan miehen, joka hymyilee silmillään ja minä nyökkään, taas miehiä hänen makuunsa, mutta en valita, ja Elmo poistuu takavasemmalle.

Markus on kadonnut enkä tunnista vihreitä hiuksia edes tiskiltä, jossa hän yleensä notkuu etsimässä virheellisiä painoksia. Siinä missä minulle kelpaa vain kohtelias, erittäin taitava sekä hyvännäköinen mies, Markukselle kelpaa kuka tahansa eksynyt ja yksinäinen kulkija, jolla kalju pilkottaa sliipattujen hiusten välistä ja jonka askeleet eivät jaksa sataa metriä pidemmälle.

Tilaan tiskiltä vodkaa ja juon pistelevän päänsärkyni alas yhdellä kulauksella. Jatkan matkaa haparoiden tanssivien miesten joukossa ja yritän pyristellä tieni ovelle, mieleni huutaa tupakkaa. Joku tarttuu ranteeseeni ja vetää niin lähelle itseään, että tunnen hengityksen poskellani ja värähdän inhosta. Unohdan vastata tuohon rakastavaan tanssikuvioon ja vilkaisen miestä silmiin merkitsevästi vetäydyttäni ensin muutaman sentin, hän vaivaantuu ja päästää minut pakenemaan omaan maailmaani, omaan täydelliseen ihmiskuntaani klubin ulkopuolella.

Astun ulos raikkaaseen ulkoilmaan ja pummin vaaleahiuksiselta kaunottarelta tupakan. Hänellä on pitkät, repaleiset sukkahousut, ja onnistun hymyilemään kohteliaasti tiedustellessani kelloa. Naisen mukaan heillä on puoli tuntia aikaa; Elmo on jo löytänyt miehen ja Markuksesta ei näy jälkeäkään, uskon hänen palanneen kotiinsa ennen yritystä sisälle tulemisesta. Nainen hymyilee jälkeeni ja toivotan kauniita unia - minulla on kiire toteuttaa elämäni suurin unelma, itkuinen kooma ja rakkaus lakanoissa. Kaapiston takana nuokkuvat luurangot saavat kutittaa minua sanoillaan koko yön.

Elmo

En jättänyt numeroani keittiön pöydälle lähdettyäni talosta.