hukassa, uhrille soi iltaisin samalla kun askeleet sulkevat valot käytävältä ja ovi sulkeutuu heikosti narahdellen. lattia natisee askelista mutta olin ylpeä kun portaat eivät natisseet minun askelistani ja aamulla huomasin istuvani vessan lattialla hiljaisuuden kourissa, "käytätkö sä koirat ulkona äkkiä?", tyttö nukkui ja kuinka tiesinkään siitä
en haluaisi kouluun
ajattelin että kirjoitan vasta sitten kun -5 ja ensimmäinen tavoite saavutettu mutta tässä taas, tässä taas ja minne kaipaus minut vie, sinne kai on tie. inhoan sanoja jotka kertovat kaiken, kiertoilmaisut tuntuvat enemmän oikeilta mutta nyt, nyt en voi käyttää mitään muuta kuin minä pelkään askelia vessan ulkopuolella ja rinnassa painavaa sydäntä ja sitä että joku kuulee. vaikka eivät ne voi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti