"Sä et peitellyt mua. Sä aina peittelet mut kun mua paleltaa." Käännyn avaamatta silmiäni ja asettelen jo valmiiksi tiukasti häntä kuristavan peiton paremmin. Hän ei sano mitään mutta sulkee silmänsä tyytyväisenä ja naurahtaa heikosti, näen sammuneen hymyn ja hauraat piirteet ja se on viimeinen asia mihin kiinnitän huomiota ennen kuin käännyn uudelleen ja painan itkuiset silmäni tyynyyn, pakoon hänen varjojaan.

mä tykkään mansikkateestä!
pauli katseli mun perään koulussa hymyillen ja vaikka rosa onkin aina menossa, pauli odotti mua ja pyysi mukaan kauppaan sen ja rosan seuraks. mä hyppelin pitkin käytäviä, säikyttelin ihmisiä olemalla liian nopea, piilouduin ja käytävä jota pitkin ei oppilaat saisi kävellä ei ollut mulle, paulille ja karolle mikään este, kun leikittiin salapoliiseja -- hyppelin käytävän päähän, sihteeri katsoi murhaavasti, pauli tuli mun perässä ja huusi mä suojaan selustaas! ja karo konttasi lattian poikki aina toiseen päähän saakka. mut ei silti saatu mitään mainintaa huonosta käytctäytymisestä.
enkunkoe saa mut toivomaan ikävää (mielitautinen rakkaudentunnustus). pauli kysy onko mulla maanantaina suunnitelmia ja naurahdin, ei mulla koskaan oo mitään, ja se pyys mua niille ja mä näin silmissäni kirjeeni sen pöydällä enkä saa sitä mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti