puuroa

kuuden jälkeen en saanut enää unta ja ehkä mä tahattomasti valehtelin nukkuvani, koska aamuiset rutiinit sai pelkäämään. yhdeltä uskaltauduin nousemaan, pukemaan ja astelemaan portaat ja luoja miten nilkkoihini sattui ja astuminen vaa'alle sai mut tärisemään inhosta -- lopulta se pelasti koko aamun ja silti kiroamaan iltaista ja pehmeää leipää

viime yönä olisin voinut kuolla

unessani oli kamalia asioita enkä uskaltanut käyttää uutta unikirjaani tulkitakseni niitä

voi olla että tämän viestin jälkeen en istu enää koneella, käyn lenkillä (-300g huomiseksi okei) ja ehkä luen vähän englantia, pakko päästä läpi. jyri ja tuulia haluaisivat molemmat nähdä ennen koulun alkamista ja taas sorruin siihen että jätän vastaamatta