onhan minulla itseni
en edelleenkään puhu sillä hän on tullut takaisin ja melkein kerroin siitä mutta eihän sellaisista puhuta, ei tietenkään. karo on unohtanut olemasta ja kysymästä sillä se on rakastunut tyttöön joka pelaa salibandya ja mä tiedän kyllä ettei siitäkään tule mitään, tunnen karon liian hyvin. se syöttää mulle leipää ja mä sanon ei kiitos ja kerään pulloja ja olen tienannut jo matkarahat mutta tätä menoa mä en taida nähdä häntä ikinä
punaisia hiuksia uni täynnä ja vihaan heräämistä ja nousemista vaikka aina heräänkin vartin etuajassa. oon harvinaisen kyllästynyt kiaertelemään totuutta mutta kenelle sanoisin ettei kaikki oo ihan okei vaikka sä varmaan luetkin tätä. ihan sama ei ihmisiä nykyään kiinnosta mutta sä kyllä kiinnostat mua ja se on harmi, salaa enemmänkin harmi, tahtoisin sanoa että älä tee sitä vaan muista mitä lupasit itsellesi ja muista operaatio onnellisuusperiaate muttta ei se taida olla mun asia
niin, kenelle mä kirjotan. naapureille ja niiden lapsille joilta karkaa ilmapallot käsistä vaikka niissä on satoja pieniä solmuja mutta kun yksi pettää niin whum, se on siinä. mä tahdon ilmapallon tänään mutta ei ole enää myyjiä kaupungilla
äidinkielen tekstitaidonkoe on huomenna ja tajusin etten osaa ja oon kolmesti melkein purskahtanut itkuun koska en näe ihmisten läpi taululle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti