JUDEA

joskus mua vituttaa olla näin stalkkeri mut en mä kuitenkaan saa siitä tunnontuskia. lähinnä huvittaa ihmismielen ennalta-arvattavuus, tyhjentävät sanat ja oma riittämättömyys, mut mikäs siinä. omatunto antaa mun olla rauhassa ja naurattaa etten mä jaksa vastustella itseäni ja nyt mä kuulostan siltä että naapurissa asuu kiehtovia ihmisiä. not

mun korvissa soi collarbone ja se on täyttä paskaa

mun elämä menee päin persettä ja se on kovin kauniisti sanottu. karo kirjoitti filosofian vihkon kulmaan haluuks puhuu siitä ruokavälkällä ja mun hidasteleva kauno vastasi en enkä mä hetkeäkään harkinnut kertovani oikeaa syytä. se osaa olla hiljaa vaikka mua vähän ahdistaakin kun sen katseesta näkee kaipauksen ja sen kännykän kalenterissa lukee dieetti, 6. päivä ja se luulee etten mä tajua sitä

mä vihaan niin paljon korkokenkiä ja kopinaa käytävällä ja naisellisuutta ja miesten pitkäänviipyviä katseita että mä en enää ikinä edes harkitse pukeutuvani naiseksi. luoja mähän olin transu enkä mä muista ahdistuneeni lähiaikoina mistään niin paljon kuin pukeutumisestani tänään. tosin mä olin pidempi ja näytin hoikemmalta mut en mä tiedä, eieieieiei

mä vihaan naisia

mä vihaan itseäni

oh, mä oon nainen. onko viha siis kaksinkertasta

mutsi totes töistä tultuaan et siitä on omituista nähdä mussa naisellisia piirteitä. se oudoksu niitä ihan samalla tavalla kuin mäkin ja musta tuntuu että se tietää jo bindaamisesta ja kaikesta muustakin, musta tuntuu että mä jätän jälkiä itsestäni kaikkialle. mä en tahtois mutta en jaksa varoakaan. mua väsyttää niin helvetisti vaikka tää jakso juokseekin mun yli ja koeviikko hengittää niskaan ja mua pelottaa että reputan enkun ja ruotsin taas

mä vihaan tätä kieltä. mä mä mä mä sä vitun typerät sanavalinnat ja mä en jaksa edes huutaa musta tuntuu mä en jaksa yhyy angst saatana mihin mä katosin

vitun joyu
(tuu takas)