1. Tuulenkaadon taistelusta ja mustasta taakasta

Kaiken sen huumaavan melun keskellä hän istui, hengitti syvään ja hymyili itsekseen silmiensä takana häilyville mielikuville jotka lähes pakenivat naurun mukana, mutta hän sai ne aina kiinni, juuri ja juuri. Hän huomioi vain kiinnostavat yksityiskohdat, kommentoi taitavasti keskustelua odottamattomana hetkenä ja soitti hiljaa toisten ajatuksissa.

Hän, jota kutsuin mielelläni Miroksi vain silloin, kun muita ei ollut läsnä, täyttäisi kahdeksantoista ensi kuussa ja minun tehtäväni oli huolehtia järjestelyistä yhdessä muutamien muiden kanssa. Toisaalta, tarinani ei kerro hänen syntymäpäivistään eikä kokonaisuutena edes Mirosta, vaan aivan kaikesta muusta. Ja ehkä hänestäkin.

Kannettuani kuuden kilometrin matkan lumisessa metsässä vuosisatoja vanhaa selloa tulin ajatelleeksi, jos kaiken sen työn jälkeen kaatuisin portaissa ja sello putoaisi seitsemän kerrosta alas, hajoaisi palasiksi ja edes ajatus sen liimaamisesta takaisin tuhoaisi musiikin ja taiteen, jota tuo sello oli aikoinaan tuonut kansakunnalle niin helposti äärimmäisen taitavan soittajan mukana. Siksi päätinkin pysähtyä, jättää sellon nojaamaan erääseen lumiseen mäntyyn, jonka latvaan olin joskus aikoinani kiivennyt, ja jatkaa matkaani pysähtymättä.

Myöhemmin taakattomana soitin Mirolle ja ilmoitin, että sello jäi metsään soittamaan silkasta yksinäisyydestä suruballadeja; "mutta onko sellaisia edes olemassa?"
"Mitä tarkoitat?" kysyin hiljaa puhelimestani kuuluvalta ääneltä ja avasin ulko-oveni ruostuneella avaimella. Kerran eräällä kemian oppitunnilla kuparikuorrutus peitti puolet avaimestani ja nyt naurahdin epäonnistuneelle työlleni huvittuneena.
"Tarkoitan sitä, että puhutko totuudesta vai keksitkö valheita, jotka vain yrittävät esittää taiteellisia näkemyksiä elämästäsi?"
Ja niin minä suljin puhelun, ärähdin ovikynnykselle johon lähes kompastuin Miron totuuksien vuoksi.

Illalla huomasin vuokraisännän aidan takaa, hän laittoi johtoja pistorasioihin ja sai 230 voltin sähköiskun. Suljin hiljaa sälekaihtimen sekä valot, ja jäin katsomaan ikkunan läpi näkyvää ilotulitusta, joka miellytti enemmän verhot kiinni.