mulla on niin paljon sanottavaa mut sitten kun saan tyhjän sivun eteeni ja pitäis kirjottaa jotain mulle tulee mieleen vaan typeriä kliseisiä lauseita ja omituista angstausta ja sitten mä en osaakaan sanoa mitään
ja ehkä se on turhauttavaa, ehkä se on "tapa pysytellä elävien kirjoissa" kun sanoillaan ei loukkaa ketään
mutta just nyt, just nyt ja tällä hetkellä mä haluaisin sanoa niin paljon mutta kaikki sanat on hukassa ja hetkien poluilla ja mua melkein itkettää miten kauniisti voi sanoa ääneen taivas on kuulemma tuhkimoille ja kuinka upeita kuvia karo ja se yksi tyttö jonka nimeä en koskaan muista musta sai ja mä olin niin kaunis. mä olin takeru kahden valokuvan verran
ja mä olin myös poika, kaunis poika
anni halaa aina vyötärön kohdalta
nobody said it was easy
no one ever said it would be this hard
mutta 03:42 oli kaunis hetki kun itkin onnesta ja ikkuna avautui ja taivas on kuulemma tuhkimoille. mä olin jotain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti